Vantaan kaupunginvaltuustossa 31.1.2022 käsiteltiin pienydinreaktoreihin liittyvää valtuustoaloitetta. Aloite ja aloitevastaus löytyy linkistä: https://paatokset.vantaa.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=2404707
Tässä puhe, jonka pidin aloitevastauksen käsittelyn yhteydessä:
”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Kiitos Markku Weckmanille aloitteesta. Energiantuotanto on yksi tärkeimmistä poliittisista teemoista. Kaikki, mitä me kutsutaan hyvinvoinniksi, on perimmiltään seurausta ylimääräisestä energiasta, jolla me voidaan peruselintoimintojemme turvaamisen lisäksi rakentaa taloja, joissa on valo ja lämpö, kouluttaa terveitä ihmisiä juttelemaan toisillemme tietokoneiden välityksellä, vaikkapa yhteisten asioiden hoidosta.
Ei ole lainkaan yhdentekevää millä tavalla energiaa tuotetaan. Se nähdään parhaiten ilmakehän koostumuksessa, joka uhkaa ilmaston lämmittämisen ja merten happamoitumisen kautta ihmiskunnan hyvinvointia.
Ydinvoiman ydinjuttu, joka on lähes käsittämätön niin sen vastustajille kuin kannattajillekin, on sen uskomaton energiasisältö. Vantaalla tuotetaan lämpö ja paikallinen sähkö nyt polttamalla sekajätettä, puupohjaista jätettä, ja vähän hiiltä ja turvetta. Näitä tarvitaan karkeasti ottaen 700 000 tonnia vuodessa. Pienydinreaktori voisi tuottaa vastaavan energian kolmella tonnilla.
Kiitos kaupungille ja Vantaan Energialle vastauksesta. Me voidaan olla tyytyväisiä että meillä on niin eteenpäinkatsova, innovatiivinen ja tuloksekas energiayhtiö. Aloitevastaus on pääpiirteessään hyvä – jos lämpöä on riittävästi, ei tarvita enempää, ainakaan heti.
Energian tuotannon hyväksyttävät muodot on kuitenkin koko ajan kovassa liikkeessä.
Puupohjaisiin polttoaineisiin kohdistuu nyt kova kysyntä, mutta niihin liittyviä hankalampia kysymyksiä kysytään liian vähän. Mitä nämä polttoaineet oikeasti on? Kuinka paljon näitä voidaan kestävästi käyttää Suomessa ilman heikentävää vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen?
Puu on poliittisella päätöksellä päätetty hiilineutraaliksi, oletuksella että poltettu puu kasvaa takaisin ja sitoo vapautetun hiilidioksidin. Ikävä kyllä, piipun päästä todellisuudessa tulee enemmän hiilidioksidia lämpöyksikköä kohti kuin kivihiilestä. Ikävä kyllä, puuta pitää rahdata Martinlaakson voimalaitokseen tuhansilla rekkakuormilla vuodessa.
Mitä jos päätetään että puuta tai sekajätettä ei lasketakaan hiilineutraaliksi? Mitä sitten kun vaatimukset näiden aineiden kierrättämiselle kasvaa? Mitä jos energiayhtiöiden pitää alkaa tarkastella myös välillisiä päästöjään? Mitä sitten kun Martinlaakson voimalaitos tulee käyttöikänsä päähän?
On hyvä seurata kaikkia kestäviä energiateknologioita ja niiden käyttömahdollisuuksia Vantaan tarpeisiin.”
Laskennoista
Vantaalla tuotetun sähkön ja lämmön suuruusluokka on Vantaan Energian tilinpäätösten mukaan ollut yhteensä 2300-2400 GWh/vuosi, paitsi 2020 se oli vain 1900 GWh. Samassa lähteessä vuoden 2020 polttoaineen kulutus ilmoitettiin seuraavasti: sekajäte 1115 GWh, bio 589 GWh, hiili 151 GWh, turve 100 GWh, maakaasu 74 GWh. Erikseen kerrottiin sekajätteen määräksi 359669 tonnia.
Kiinteiden polttoaineiden määrille tein arvion Motivan taulukoista nappamillani luvuilla seuraavasti:
bio 8 MJ/kg = 2222 Wh/kg → 265 000 tonnia
hiili 25 MJ/kg = 6940 Wh/kg → 22 000 tonnia
turve 10 MJ/kg = 2777 Wh/kg → 36 000 tonnia
sekajäte 360 000 tonnia
yhteensä 700 000 tonnia
Ydinpolttoaineen energiasisällölle löytää vähän erilaisia lukemia, eikä asiantuntemukseni riitä tietämään mitä pitäisi käyttää, mutta 3 tonnin arvion on minulle tehnyt alalla tutkimusta tekevä asiantuntija. Tämän puheen pointti oli suuntaa-antava suuruusluokkaero tarvittavista ainemääristä.
Muokkaus 26.7.2022: Tämä artikkeli käsittelee pienydinreaktoria vantaalle, ja energia-asioita yleisemminkin. Kaikki energia-aiheiset kirjoitukseni löytyvät blogistani tunnisteella ”energia”.