Rakentaminen Vantaalla on asuntojen osalta viime vuosina keskittynyt pieniin kerrostaloasuntoihin. Tilanne on aiheuttanut keskustelua siitä, pitäisikö suurempiakin asuntoja vaatia sääntelyn keinoin. Osa keskustelijoista ja kommentoijista on vihjannut, että lisäsääntely olisi epäystävällistä rakentajia kohtaan. Tämän ajatuskulun mukaan rakentajien pitäisi saada tehdä juuri sitä mitä parhaiten kaupaksi menee, etenkin kun rakentamista nyt koettelee nousseet tuotannontekijöiden hinnat ja rahoituksen korkotasot. Tätä sääntelykysymystä taustoitan ja pohdiskelen eri artikkelissa. Tässä artikkelissa pohdiskelen omaa suhdettani rakennusteollisuuteen yleisemmällä tasolla.
Rakentaminen Vantaalla on massiivista
Olen ollut reilun vuoden kaupunkitilalautakunnassa ja valtuustossa, ja näiden puitteissa olen ollut hyväksymässä erilaisissa vaiheissa olevia julkisia rakennushankkeita aika paljon. Lonkalta heitetty mutta valistunut arvio on 200 miljoonan euron arvosta. Jos lasketaan konserniyhtiöihin liittyvät päätökset, esimerkiksi Vantaan Energian lämpövaraston mahdollistava kaava, summa nousee. Lisäksi olen ollut hyväksymässä kymmenien miljoonien tonttikauppoja, jotka mahdollistavat huomattavan määrän rakentamista. Sen tarkkaa arvoa en osaa arvioida, mutta kyllä sekin lasketaan sadoissa miljoonissa. Päätöselimissä olen luonnollisesti vain yksi monista, enkä tee päätöksiä valmistelevaa työtä saatika itse rakentamista. Mutta tämä rooli on tärkeä huomioida, kun puhutaan asioiden mittakaavoista ja omasta osastamme kokonaisuudessa.
Pikaraitiotiellä ketsuppia
Minähän suhtaudun positiivisesti Vantaan ratikkaan. Pelkän raitiotiehankkeen arvo on suuruusluokaltaan 400 miljoonaa, suurin osa siitä rakentamista. Mutta tämä on vain pieni osa kokonaisuudesta. Artikkelissani Pääkaupunkiseudun pikaraitiotiet ja Vantaan ratikka laskin yksinkertaisella tavalla, että pelkästään ratikan kasvukäytävän varren asunnot maksavat uusille asukkailleen 5 miljardia euroa. Työpaikkarakentaminen ja julkinen rakentaminen siihen päälle. Suuri osa tästä rakentamisesta toteutuu ilman ratikkaakin, jonnekin, mutta kyllä ratikka käytännössä avaisi miljardien lisäeurojen rakentamisen ketsuppipullon Vantaalle. (Koko yritystoiminnan investointimahdollisuuksiksi kaupunginjohtaja Viljanen on esittänyt 11 miljardia euroa. Onkin hämmentävää, että kaupunginvaltuustossamme on ainakin 3 tosi yritysmyönteisenä esiintyvää puoluetta, jotka vastustavat hanketta kaikin voimin!)
Lisää vihreää rakentamista
Kiinnostukseni rakennusteollisuutta kohtaan kytkeytyy kiinteästi ns. ekologiseen jälleenrakennukseen, eli yhteiskunnalliseen muutokseen jota tarvitaan planetaarisiin rajoihin sopeutumiseksi. Sitä ei turhaan sanota “rakentamiseksi”, vaan nimenomaan energiainfrastruktuuri, liikenneinfrastruktuuri, kaupunkivihreä ja moni muu asia pitää rakentaa. Vantaalla tehdään tätä, mutta voisi tehdä enemmänkin.
Esimerkiksi valtuustoryhmämme on tehnyt valtuustoaloitteen Vantaan urbaanien puiden määrän kaksinkertaistamisesta. Onkohan tämänlaajuista viherrakentamista ehdotettu Vantaalla ikinä? Itsellänikin on aloite sisällä Petikon kehittämisestä (viherrakentamista) ja yhdestä voimalaitoksesta.
Olen rakennusteollisuuden ystävä
Mitä työmahdollisuuksiin ja työtilauksiin tulee, sanoisin että oma rakentajaystävällisyyteni kestää vertailun aika monen ihmisen kanssa. Itse olen valmis puhumaan rakennusalan ja kestävän ja järkevän rakentamisen puolesta niin paljon kuin tarvitaan. Kokonaisuudessa on hyvin pieni asia, jos rakentajia vaadittaisiin tekemään myös perheasuntoja, kunhan huolehditaan siitä että niille on kysyntää. Yhteiskunnan pidempiaikainen kokonaisetu (tässä tapauksessa esimerkiksi toimiva kaupunkirakenne asuntoineen) on aina korkeammalla prioriteetilla kuin jonkun toimijan lyhytjänteinen etu, ja sen valvonta on päättäjien tehtävä.
Viime vuosina rakennusteollisuuden suurin ongelma ei ole ollut keikkojen puute, vaan työvoiman puute. (Tähän minulla ei juuri nyt ole poliittista avausta, mutta pitäisi olla. Tilanne on hankala, koska osaajapula on melkein joka alan ongelma.) Nyt on tullut signaaleja siitä, että rakentamisen suhdanteet ovat lähteneet Venäjän sotatoimien vaikutusten johdosta alaspäin. Katsotaan miten käy. Ainakin Vantaalla on paljon julkisia rakennushankkeita, joita pitää tehdä joka tapauksessa, tähänkin mennessä olisi tehty enemmän jos työvoimaa olisi riittänyt. Näen mahdollisena, että suhdanteen laskeminen hillitsee kuumana käyvää rakentamista positiivisillakin tavoilla (esimerkiksi hallittavampana väestönkasvuna Vantaalla) mutta ala silti pysyy täystyöllistettynä. Jos töiden määrä laskisi alle rakennusalan kapasiteetin, lisärakentamista pitäisi ilman muuta jollakin tavalla lisätä, koska meillä ei ole varaa päästää rakennusalalta työvoimaa siirtymään pois. Suhdanteet tulee todennäköisesti jatkossakin muuttumaan moneen kertaan ja moneen suuntaan yhden rakennushankkeen elinkaaren mittaisena aikana.
Mainitsen vielä, että minulla ei ole rakennusteollisuuteen erityisiä kytköksiä. Edelläkirjoittu huomioiden, on jopa erikoista ettei minuun juurikaan kohdisteta lobbausta. Saan vain materiaalitoimittajien sähköposteja, jossa vuorotellen promotoidaan betonia ja vuorotellen puuta… Onkohan ala pannut merkille, että olen ehdolla eduskuntavaaleissa ja lahjoitukset kelpaisi?