Onko insinöörikunnasta iloa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Itse olen kokenut oman taustani herättävän positiivista uteliaisuutta ja luottamusta niissä yleispoliittisissa piireissä joissa vaikutan. Mutta en ole varma, ymmärretäänkö teknologian (ja insinöörikunnan) voimakas kytkentä yhteiskunnan toimintaan riittävän hyvin.

Arkhimedeen vala

Teknologian kehittyessä eksponentiaalisesti, myös yhteiskunnan ymmärrys teknologiasta pitäisi lisääntyä vastaavasti. Tämä ei tarkoita pelkästään teknistä osaamista, vaan entistä enemmän ymmärrystä teknologian ja yhteiskunnan, ja teknologian ja etiikan, rajapintaan liittyvistä kysymyksistä. Insinöörikunnalla on myös tarve ja haaste lisätä monialaista yhteiskunnallista osaamistaan. Onko insinöörikunnassa ymmärretty tämä?

Lausannen teknillisen korkeakoulun opiskelijat esittivät vuonna 1990 insinöörien eettiseksi ohjeeksi Arkhimedeen valan. Insinööriliitto suomensi valan allaolevaan muotoon 1995:

Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi.

Insinööri on kaikissa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisten elämää.

Insinööri välttää epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään yhä taitavammaksi ongelmien ratkaisijaksi.

Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista.

Aika hyvä ja laaja-alainen ohje, eikö? Se on saanut suosiota ja vaikuttanut vastaaviin ohjeistoihin muualla, esimerkiksi. Tekniikan Akateemisten eettisinä ohjeina toimivaan Kunniasääntöön. Ote siitä:

Tekniikan hallitseminen edellyttää, että yhteiskunnalliset päätökset perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon tekniikasta ja sen vaikutuksista. Tähän päästään avoimella vuorovaikutuksella eri alojen edustajien ja kansalaisten kesken.

On muuten hienoa, peilaten siihen miten vasta viime vuosina on alettu laajamittaisesti tunnistaa biodiversiteetin tärkeys, lukea Kunniasääntöön 1996 kirjoitettu kohta: “Tekniikkaa kehitettäessä tulee turvata luonnon monimuotoisuus ja säilyttää ympäristö elinkelpoisena tuleville sukupolville.

Olen käyttänyt itsestäni termiä “vihreä insinööri”. Edelläolevia tekstejä lukiessa minusta tuntuu siltä, että vihreä ajattelutapa on pitkään ollut ammattikunnan arkea, ainakin pyrkimyksissä. Tässä yhteydessä tarkoitan vihreyttä yleisenä suuntauksena ja liikkeenä, en minkään yksittäisen maan tai puolueen linjana.

Insinöörien arvostus politiikassa

Mitä pitäisi ajatella tästä? Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien 58 istuvasta kansanedustajasta ymmärtääkseni 4:llä on diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai insinöörin koulutustausta. Noin 7 %. Siihen nähden, miten suuri merkitys teknologialla ja teollisuudella on Uudenmaan ja koko Suomen hyvinvointiin, osuus voisi olla suurempikin.

Katsaus on alustava, mutta Uudenmaan vaalipiirin suurimpien puolueiden julkaistuista eduskuntavaaliehdokkaista löydän tällä hetkellä vastaavien ammattikuntien edustajia 6 %. Onko niin, että puolueet ja ammattikunnan edustajat itsekään eivät ole insinöörien yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta niin innostuneita? Vai ovatko luvut hyviä, kun ne kuitenkin taitavat ylittää ammattikunnan osuuden koko väestöstä?

Katse peiliin

Ihmetteletkö, mitä artikkelin valokuvassa tapahtuu? No, ensinnäkin, 30.9. vietetään Teekkarilakkipäivää. Toiseksi, kuvassa ei ole minkäänlaista manipulaatiota, vaan apuna on käytetty Espoon Hanasaaressa sijaitsevaa peilimäistä taideteosta. (Valokuva: Minna Muilu.)

Olen itse soveltanut edellämainittuja ajatuksia lähtemällä itse mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Ja olen siis myös ehdolla eduskuntavaaleissa 2023 Uudenmaan vaalipiiristä.

Lue lisää minusta. Katso myös nämä linkit, jos kiinnostaa miten alunperin tulin politiikkaan, ja mitä olen siitä pitänyt. Omaa ympäristöajatteluani avaan tämän linkin artikkelissa.

Muokkaus 30.9.2022: Katso myös 29.9. tehty Instagram Live-video, jossa minua haastatellaan aiheesta ”Politiikka ja insinööriys”: https://www.instagram.com/p/CjGJ4b8BP3n/